Hejsan!
Ihmiset kyselivät, että milloin päivitän blogia. Yritän saada tekstiä aikaan joka kuun alussa kuvien kera.
Joulukoristelu alkoi jo marraskuun alussa, mikä on vähän hassua suomalaiselle. Mehän emme aloita kuin vasta marraskuun lopussa. Mutta joulukuusi oli jo pystyssä ennen joulukuuta! Karen on hyvin jouluinen ihminen, joten koristelua tehtiin oikein olan takaa. Kaikenlaiset joulukappaleetkin soivat jo marraskuussa. Lunta ei tullut juurikaan, vähäisen pariksi päiväksi jouluaatton aikaan. Ja nyt on tammikuu ja ei vieläkään näy lunta, laskettelusta ei tule toistaiseksi mitään. Juuri ennen jouluaattoa saapui Marionin sisko Monika ja hänen miehensä Dennis. Erittäin mukavia ihmisiä, oli hauskaa jutella heidän kanssa. Avasimme lahjat yhdessä heidän kanssaan joulupäivän aamulla. Karen oli kertonut, että askartelen, joten sain Monikalta ja Dennikseltä ison kassillisen erilaisia askartelumateriaaleja. Jouluna oli myös se kuuluisa täytetty kalkkuna! Aika huisin näköinen oli, ehkä myös pikkuisen epämiellyttävä näky. :D Täyte oli jonkinlaista leipäkuutiomössöä, en tiedä mitä sisälsi mutta hyvää oli!
Menimme myös katsomaan jääkiekkoa joulukuun aikana! En ole ollut yhdessäkään aikaisemmin, mutta kivaa oli.
Lumi suli heti joulun jälkeen, kun uusi vuosi tuli. Hassu ero Suomeen uudesta vuodesta: täällä ei juurikaan paukutella raketteja! Ihmiset ovat sisällä juttelemassa, eikä kaupunki järjestä mitään ilotulituksia. Hädin tuskin ehkä kaksi rakettia kuului jossain välissä. Kysyin Karenilta asiasta, ja hän sanoi että syynä on kaupungin monipuolinen kulttuuri. Täällä Kitimatissa on todella monta kirkkoa ja uskontoa, kaikki eivät juhli uutta vuotta samalla tavalla. Joten jos haluaa raketteja niin ostaa itse, mutta niitä juurikaan myydä kaupoissa. Mutta ei se menoa haitannut! Polaroid kamerakin on ollut ahkerassa käytössä, nyt kun on ollut joulu ja uusi vuosi.
Kiitos joululahjoista, joita jotkut mukavat ihmiset Suomesta saakka lähettivät! Ei teidän olisi tarvinnut, se kun on niin kallista. Tuntuu, etten osaa Suomea enää samalla tavalla, kun on englanti ympäröi minua koko ajan. Minulta kysytään usein, että onko koti-ikävä, mutta toistaiseksi olen pärjännyt aika hyvin ilman. :) Totta kai on perhettä ja kavereita ikävä, mutta kyllä se kuusi kuukautta menee aika nopeaan, olenhan ollut nyt neljä kuukautta täällä! Melkein puoliväli siis, nyt jo? Mutta tähän mennessä hieno kokemus ja englanti sujuu aika sulavasti. Ja varmasti se vaihtovuosi näyttää myös työhakemuksessa aika hyvältä. ;) Haleja sinne Suomeen taas kerran, nähdään kuuden kuukauden päästä!
Ihmiset kyselivät, että milloin päivitän blogia. Yritän saada tekstiä aikaan joka kuun alussa kuvien kera.
Joulukoristelu alkoi jo marraskuun alussa, mikä on vähän hassua suomalaiselle. Mehän emme aloita kuin vasta marraskuun lopussa. Mutta joulukuusi oli jo pystyssä ennen joulukuuta! Karen on hyvin jouluinen ihminen, joten koristelua tehtiin oikein olan takaa. Kaikenlaiset joulukappaleetkin soivat jo marraskuussa. Lunta ei tullut juurikaan, vähäisen pariksi päiväksi jouluaatton aikaan. Ja nyt on tammikuu ja ei vieläkään näy lunta, laskettelusta ei tule toistaiseksi mitään. Juuri ennen jouluaattoa saapui Marionin sisko Monika ja hänen miehensä Dennis. Erittäin mukavia ihmisiä, oli hauskaa jutella heidän kanssa. Avasimme lahjat yhdessä heidän kanssaan joulupäivän aamulla. Karen oli kertonut, että askartelen, joten sain Monikalta ja Dennikseltä ison kassillisen erilaisia askartelumateriaaleja. Jouluna oli myös se kuuluisa täytetty kalkkuna! Aika huisin näköinen oli, ehkä myös pikkuisen epämiellyttävä näky. :D Täyte oli jonkinlaista leipäkuutiomössöä, en tiedä mitä sisälsi mutta hyvää oli!
Menimme myös katsomaan jääkiekkoa joulukuun aikana! En ole ollut yhdessäkään aikaisemmin, mutta kivaa oli.
Lumi suli heti joulun jälkeen, kun uusi vuosi tuli. Hassu ero Suomeen uudesta vuodesta: täällä ei juurikaan paukutella raketteja! Ihmiset ovat sisällä juttelemassa, eikä kaupunki järjestä mitään ilotulituksia. Hädin tuskin ehkä kaksi rakettia kuului jossain välissä. Kysyin Karenilta asiasta, ja hän sanoi että syynä on kaupungin monipuolinen kulttuuri. Täällä Kitimatissa on todella monta kirkkoa ja uskontoa, kaikki eivät juhli uutta vuotta samalla tavalla. Joten jos haluaa raketteja niin ostaa itse, mutta niitä juurikaan myydä kaupoissa. Mutta ei se menoa haitannut! Polaroid kamerakin on ollut ahkerassa käytössä, nyt kun on ollut joulu ja uusi vuosi.
Kiitos joululahjoista, joita jotkut mukavat ihmiset Suomesta saakka lähettivät! Ei teidän olisi tarvinnut, se kun on niin kallista. Tuntuu, etten osaa Suomea enää samalla tavalla, kun on englanti ympäröi minua koko ajan. Minulta kysytään usein, että onko koti-ikävä, mutta toistaiseksi olen pärjännyt aika hyvin ilman. :) Totta kai on perhettä ja kavereita ikävä, mutta kyllä se kuusi kuukautta menee aika nopeaan, olenhan ollut nyt neljä kuukautta täällä! Melkein puoliväli siis, nyt jo? Mutta tähän mennessä hieno kokemus ja englanti sujuu aika sulavasti. Ja varmasti se vaihtovuosi näyttää myös työhakemuksessa aika hyvältä. ;) Haleja sinne Suomeen taas kerran, nähdään kuuden kuukauden päästä!
 |
| Myönnän, ei mikään tavallinen kalenteri :D |
 |
| Suosikkiteksti tästä kalenterista :) |
 |
| Itsetehty kynttilänjalka |
 |
| Uusi takka! |
 |
| Juuri rakennettu uusi tvhyllykkö |
 |
| Kitimat vs. [kaupunki jota en muista] :D |
 |
| Joulutunnelmissa :) |
See ya later! ♥~(ˆεˆ)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti